Viherrakentamisen viikko

Joulukuun puoliväli opiskelusuunnitelmassani pitää sisällään viikon mittaisen opiskelujakson oppilaitoksessa. Tämä on tähän mennessä pisin yhtämittainen lähiopiskelujaksoni. Alkuviikosta opiskelimme erilaisten maalajien luokituksia ja ominaisuuksia. Käytännön työnä ryhmämme toteuttaa lähistöllä sijaitsevan kiinteistön salaojituksen sekä piha-alueen korkeusmittauksen.

Mittauslaitteiston hienosäätöä kentällä

Oppisopimusopiskelijana en pääse itse osallistumaan kaikkiin projektin työvaiheisiin. Kiinteistöjen ja piha-alueiden mittauksista voisi perustaa erillisen blogin, enkä aio tässä vaiheessa kirjoittaa aiheesta enempää. Sää ulkona oli muutaman asteen pakkasen puolella ja kylmä tuuli tuiversi jäädyttäen varsinkin kirjurintehtävissä toimineiden opiskelijoiden sormet.

Ahkerat opiskelijat seuraavat mittauslaitteen käyttöä

Ehdimme sisätiloissa lämmitellessämme opiskelemaan maalajeja sekä niiden geoteknisiä ja rakennusteknisiä luokituksia. Kävimme läpi mm. eri maalajien kantavuutta, kokoonpuristuvuutta, tiivistettävyyttä ja routivuutta eli roudansietokykyä. Luonnollisesti kouluttajamme opetusvälineisiin kuuluvat maalajinäytteet, joten saimme myös näppituntuman siihen miten erilaiselta tuntuvat märkä hieta, hiesu ja hiekka.

Erilaista mursketta, soraa ja kiviä näytelaatikoissa

Omalta osaltani viikon odotetuin aihe oli materiaalilaskenta, sillä tästä aiheesta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Tutuiksi kävivät termit teoreettinen ja todellinen kiintotilavuus sekä teoreettinen ja todellinen rakennetilavuus. Massakertoimissa ja niihin liittyvissä lausekkeissa riitti pureskeltavaa, sillä edellisestä matematiikantunnista on monella vierähtänyt parikin vuosikymmentä.

"Todellinen pinta-ala kertaa kuopan syvyys ja työskentelyvara siirtymärakenteineen"

Viheralan opiskelu on äärimmäisen mielenkiintoista ja toistuvat ahaa-elämykset pitkien koulupäivien aikana saavat mielen pysymään virkeänä. Välillä huomaa laskeneensa kaivannon todellisen kiintotilavuuden yli kolminkertaiseksi oikeaan verrattuna ja vain sen takia, että on poiminut vääränkorkuisen rakennekerroksen viereisestä tehtävästä heti laskun alussa. Onneksi virheet tässä vaiheessa ovat sallittuja ja niistä opitaan! Tilanne olisi vähän toinen, jos pihaan olisi oikeasti kipattu kuuden kuorma-autolastillisen sijasta 18 kuorma-autollista murskesoraa...

Saksalaisten sotilaiden hautausmaa - Deutscher Soldatenfriedhof

Honkanummen hautausmaan läheisyydessä, Lahteen vievän moottoritien toisella puolella sijaitsee Saksalaisten sotilaiden hautausmaa. Tälle metsähautausmaalle on haudattu Suomessa palvelleita, lähinnä toisen maailmansodan aikana kaatuneita saksalaisia sotilaita. Toisessa maailmansodassa kuolleita on haudattu tälle hautausmaalle 364, jonka lisäksi haudattuna on kuusi ensimmäisen maailmansodan saksalaisuhria ja 201 saksalaista merisotilasta.

Hautausmaan nykyinen sisäänkäynti

Saksalaisten sotilaiden hautausmaa avattiin vuonna 1963. Sisäänkäynti hautausmaalle tapahtui sisäänkäyntihallin kautta, josta avautui kunniapiha muistomerkkeineen. Kymmenen vuoden kuluttua rakennettu Lahdenväylä katkaisi alkuperäisen tien hautausmaalle ja kulkureitti hautausmaalle siirrettiin kulkemaan kivimuuriin puhkaistusta portista vanhan Lahdentien kautta. Vanha sisäänkäyntihalli on edelleen olemassa moottoritien vieressä.

Saksalaisten sotilaiden hautakiviä metsähautausmaalla

Vuoden 1944 muutenkin surulliset tapahtumat saivat jatkoa joulukuun 12. päivä, kun kaksi saksalaista hävittäjäalusta (Z35 ja Z36) ajautuivat Suomenlahdella surkeissa sääolosuhteissa merimiinoihin ja upposivat vieden mukanaan yli 600 saksalaista sotilasta. Näistä vainajista noin 200 saatiin nostettua merestä ja heidät haudattiin lopulta Honkanummen multiin joukkohautaan, joka peitettiin kivimuodostelmalla. Hukkuneiden nimet on kaiverrettu joukkohaudan laidalla olevaan kiviseen muistomerkkiin.

Saksalaisten merisotilaiden joukkohauta

Honkanummen hautausmaan yhteydessä olevalle hautausmaalle on kerätty eteläisen Suomen alueella kaatuneet saksalaiset. Samana vuonna avattiin saksalaisten sotilaiden hautausmaa myös Rovaniemelle. Pohjoisemmalle hautausmaalle kerättiin saksalaisten sotilaiden ruumiit Lapin läänin ja Oulun läänin alueelta. Rovaniemen vastaavalle alueelle Norvajärvellä on haudattu lähes 2700 saksalaista.

Useat sotilaat on haudattu tunnistamattomina

Ehkä Lapin sodan vuoksi Rovaniemellä sijaitseva saksalaisten sotilaiden hautausmaa on suosittu matkailukohde. Samanlaista yleisöryntäystä ei Honkanummen yhteydessä olevalle hautausmaalle ole odotettavissa, mutta paikka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kaikille historiasta kiinnostuneille. Norvajärven hautausmaa Rovaniemellä on saanut Lapin Kansan toimesta esittelyvideon Youtubeen, linkki videoon löytyy klikkaamalla tästä.

Arboristin välinehuoltoa

Pimeä ja sateinen, lumettoman joulukuun aamu on puutarhurille parasta aikaa työkalujen ja varusteiden huoltoa varten. Tänään avasin ensimmäistä kertaa elämässäni moottorisahan kuoret ja tutustuin sisuskaluihin. Tällä kertaa käsiin osuneen Stihl-merkkisen sahan sisältä löytyi vanhalle moponrassaajalle tutunnäköinen sylinteri jäähdytysrimoineen, ilmansuodatin ja sytytystulppa.

Moottorisahan teräketju pyörii omassa urassaan sahan moottorissa kiinni olevan laipan päällä. Ketju irroitetaan irroittamalla laipan suojakuori sekä kaksi laippaa paikallaan pitävää mutteria. Näin laippa irtoaa koneen kyljestä ja ketjun voi vetää ulos laipasta, kunhan sen on ensin nostanut pois ylemmässä kuvassa näkyvältä vetopyörältä. Mikäli on tarvetta vaihtaa terä uuteen, samalla kannattaa puhdistaa moottorisahan koneisto ja laipan ura esimerkiksi paineilmalla. Samalla voi tarkistaa sytytystulpan kunnon ja vaihtaa tai puhdistaa ilmansuodattimen. Myös vetopyörä on moottorisahan normaali huoltokohde, se kannattaa pitää puhtaana ja vaihtaa uuteen aina tarvittaessa.

Ketjun teroittaminen onnistuu parhaiten tarkoitukseen soveltuvalla pyöreällä viivalla. Viilan oikea koko, teroituskulma sekä viilaustekniikka ovat avainsanoja terävyyttä silmälläpitäen. Teroittamista varten saha kannattaa kiinnittää laippaosastaan esimerkiksi ruuvipenkin leukojen väliin (kuten kuvassa) jotta terää voi pyörittää samalla. Tämä Stihlin saha jäi huoltotoimenpiteiden jälkeen odottamaan parempaa säätä, joiden saapuessa hyökkään sillä pihlajien kimppuun.

Vierailun päätös ja yhteenveto

Visiittini Östersundomiin vierailevana puutarhurina on nyt ohi, mutta minusta tuntuu että palaan sinne takaisin vielä moneen kertaan (itseasiassa jo joulunajan konsertteihin). Maalaismiljöö on ihana ympäristö työskennellä, ympäristö on rauhallinen ja idyllinen. Paikat, koneet ja työkalut ovat nyt tuttuja joten itsenäinenkin työskentely on hyvin pitkälle mahdollista.

Valaistu kuusi koristaa nyt kirkon pihamaata

Pystytimme joulukuusen kirkon pihaan ja toisen sisätiloihin, asensimme kuusiin kynttilät, teimme viimeiset syyssiivoukset keräämällä viereiselle niitylle tippuneet lehdet, siistimme hautausmaata kiertävää havupuuaitaa, suojasimme puuntaimet tuhoeläimiltä sekä hoidimme kirkon ja hautausmaan yleisilmettä. Östersundom alkaa olla valmis ensimmäiseen adventtiin ja joulunodotukseen.

Lähes 300 vuotta vanhan kirkon lattia ei ole enää suora, mutta kuusi saatiin pysymään tukevasti pystyssä

Östersundomin kirkossa on ihan omanlaisensa tunnelma. Olen käynyt lukuisissa tätä vanhemmissakin kirkoissa, mutta tämän kirkon fiiliksessä on jotain käsittämättömän hienoa, en lainkaan ihmettele sitä että monet valitsevat tämän kirkon vihkikirkokseen. Kirkko ei ole koristeellinen, vaan karun yksinkertainen ja arvokkaasti vanhentunut. Mielestäni kirkko on ehdottomasti Helsingin kaunein!

Kirkkosalia alttarilta kuvattuna. Muokkaus Instagram-julkaisuun pikasuotimilla.

Kiitos vielä Östersundomin hautausmaan vakituiselle puutarhurille mukavasta työviikosta. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Blogini vaikenee, mutta vain hetkeksi...

P.S. Östersundomin kirkon tapahtumat löydät tämän linkin takaa.

Hautakivien kuvaamisesta

Olen saanut kysymyksen koskien hautakivien kuvaamista, tai oikeastaan hautakiviä esittävien kuvien julkaisemista internetissä. Tiedoksi kaikille, että Helsingin hallinto-oikeuden lainvoiman saaneessa päätöksessä No 09/1083/2 todetaan yksiselitteisesti, ettei hautamuistomerkeissä olevien tietojen osalta ole kysymys sellaisesta yksityisyyden suojasta, jota henkilötietolaki tarkoittaa.

Käytännössä päätös tarkoittaa, että hautakivien kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen internetissä on laillista. Muuten hautausmailla kuvatessa noudatetaan samoja lakeja ja hyvän tavan mukaisia tapoja kuin muillakin julkisilla paikoilla. Ohjeistuksia tästä löytyy internetistä niin paljon, että en koe tarpeelliseksi kirjoittaa niistä omassa blogissani.

Simo Salmisen ja hänen vanhempiensa hautakivi

P.S. Olen lisännyt blogini Bloglovin-lukulistalle. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Viikko Östersundomissa

Olen tämän viikon töissä poikkeuksellisesti Östersundomin hautausmaalla. Östersundom sijaitsee itäisessä Helsingissä, entisen Sipoon puolelta Helsinkiin vuonna 2009 liitetyllä alueella. Hautausmaa ja 1750-luvulla rakennettu kirkko sijaitsevat Östersundomin laidalla, kauniissa maalaismaisemissa. Kirkko on kaunis puukirkko ja se on vanhin Helsingin kirkoista. Hautausmaa ja kirkko ovat molemmat pieniä, vanhanaikaisia ja idyllisiä.

Östersundomin kirkko marraskuisena aamuna

Östersundomin kirkossa järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia ja tunnelmansa vuoksi se on suosittu vihkikirkko. Nykyisen kirkon paikalla on sijainnut rukoushuone jo 1600-luvulla ja ensimmäiset vainajat on haudattu kirkkomaahan 1700-luvun puolella, joten paikalla on pitkät perinteet. Keväällä 2015 hautausmaalle avattiin Raamatun kasvit -istutusalue, jolla kasvaa kolmisenkymmentä erilaista Raamatusta tuttua kasvilajia.

Lumiharsolla verhoiltua Östersundomin hautausmaata marraskuussa 2015

Östersundomin hautausmaan vakituinen puutarhuri kertoi minulle tänä kesänä istutetuista magnolian ja koristeomenapuun taimista, jotka olivat tällä kertaa kohdanneet hieman rusakkoa suuremman vihulaisen - hirven. Erityisesti omenapuiden taimet olivat kärsineet vaurioita hirven ruokahalun seurauksena. Suojasimme puiden taimet hirvien ja pienempien vihulaisten varalta runko- ja oksasuojilla.

Koristeomenapuun taimet saivat päälleen suojukset

Joulun lähestyessä työtehtäviini Östersundomin hautausmaalla kuuluu puutarhurin töiden lisäksi tällä viikolla mm. joulukuusien pystytystä ja kynttilöiden asentamista. Jospa tämä toisi hieman joulumieltä minunkin marraskuuhuni!

Oppisopimuskoulutus pähkinänkuoressa

Tehdessäni päätöksen blogin aloittamisesta, tavoitteeni tämän suhteen olivat melko selkeät - halusin tuoda puutarhurin ammatin, oppisopimuskoulutuksen ja hautausmaalla työskentelyn esille sellaisena kuin mitä se oikeasti on, suunnattuna erityisesti sellaisille henkilöille, jotka pohtivat puutarhurin ammattia, oppisopimuskoulutusta tai hautausmaata työpaikkana. Myös muut alalla työskentevät ovat kertoneet lukevansa mielellään muiden puutarhureiden blogeja, joita ei Suomessa ole ainakaan liikaa.

Muistiinpanoja ja kahvitahroja kasvintunnistuksen oppitunnilta.

Tässä kirjoituksessa aion käsitellä näistä aiheista käsitellä oppisopimuskoulutusta yleisesti. Tehdessäni omaa päätöstäni ammatinvaihdoksesta pohdin valintaa "perinteisen" opiskelun ja oppisopimuskoulutuksen välillä. Oma valintani oli selkeä, johtuen elämäntilanteestani juuri takaisin Helsinkiin muuttaneena kahden lapsen perheenisänä. Valintani perustui siis ainakin osittain taloudelliseen tilanteeseen, sillä pelkillä opintososiaalisilla eduilla (opintotuki) emme välttämättä tulisi toimeen puolisoni työssäkäynnistä huolimatta.

Suurena houkuttimena oppisopimuskoulutukseen on myös se, että tällä tavalla opiskelija pääsee heti kiinni käytännön työhön. Itse olin kahden kuukauden jälkeen oppinut käyttämään puutarhurin peruskalustoa kuten siimaleikkureita, raivaussahoja ja lehtipuhaltimia. Puunhoitotöitä tehdessäni sain tietysti kokemusta myös erilaisista (teleskooppi)sahoista, Avant työkoneesta/traktorista ja siihen liitetystä henkilönostimesta.

Raivaussahalla alasleikkaamaani angervoa

Oppisopimuskoulutuksessa opiskeluajalta maksetaan palkkaa, sillä oppisopimusopiskelija on työnantajansa kanssa työsuhteessa. Usealla alalla oppisopimusopiskelijan palkka on määritelty alan TES:ää eli työehtosopimuksessa. Seurakunnan työntekijänä minun palkkani määritellään KirVESTES:ssä eli Kirkon työ- ja virkaehtosopimuksissa. Oppisopimusopiskelijalle maksettava palkka on yleensä jonkun verran pienempi kuin alalla työskentelevän henkilön jolla jo on alan tutkinto. Kaikille oppisopimusopiskelua suunnitteleville annankin neuvon tutustua jo etukäteen alan työehtosopimuksiin.

Opiskelupäivien ja työpäivien määrä vaihtelee ja riippuu opiskelijan aikaisemmasta työkokemuksesta ja osaamisesta, työpaikkaohjaajien osaamisesta, työpaikan tarjoamista oppimismahdollisuuksista sekä meneillään olevasta jaksosta. Itse suoritan opiskelupäivät TTS:n Rajamäen toimipisteessä Nurmijärvellä. Etenen yhdessä vuonna 2015 aloittaneiden täyspäiväisten puutarhuriopiskelijoiden ryhmässä, mutta osallistun vain pieneen osaan heille järjestettävästä koulutuksesta. Tänä syksynä olen mm. istunut kasvibiologian tunneilla sekä opiskellut kasvintunnistusta. Oppisopimusopiskelijan vastuu omasta opiskelustaan ja siinä etenemisestä on paljon perinteistä opiskelijaa suurempi. Tämä vastuu korostuu sellaisilla aloilla, jossa tietopohjaisia opintoja on paljon.

Kasvibiologian oppikirja

Omasta puolestani pystyn lämpimästi suosittelemaan oppisopimuskoulutusta erityisesti alanvaihtoa suunnitteleville henkilöille. Minun oli tarkoitus kirjoittaa tähän merkintään tietoja ja kokemuksia myös oppisopimuskoulutukseen hakeutumisesta sekä siihen liittyvän työpaikan löytämisestä, mutta tekstiä tuntuu tulevan tästäkin aiheesta niin paljon että ehkä on syytä kirjoittaa siitä oma blogikirjoitus, ettei yksittäisten kirjoitusten pituus kasva liikaa :)

Puunhoitoon hurahtaminen

Kuten olen jo aikaisemmassa blogimerkinnässäni paljastanut, tavoitteenani on suorittaa arboristin eli puunhoitajan tutkinto. Puunhoitaja on erikoistunut puiden ja puuvartisten kasvien hoitoon ja kaatoon lähinnä rakennetuissa ja/tai ylläpidetyissä viherympäristöissä. Wikipedia määrittelee arboristin ammatista seuraavasti:  

"Arboristin tulee selviytyä turvallisesti puussa kiipeilytekniikalla tehtävistä töistä eikä hän saa pelätä korkeita paikkoja (akrofobia). Lisäksi ammatin vaativuuden takia arboristilla tulee olla erittäin hyvä psyykkinen, fyysinen terveys sekä terveet elämäntavat. Ammatissa vaaditaan laajaa luonnontieteellistä päättelykykyä".

Puita entisessä "kotimetsässäni" Etelä-Saksassa

Innostuin puista asuessani perheeni kanssa Weinheimissa, Etelä-Saksassa. Kotimme välittömässä läheisyydessä sijaitsi Exotenwald-niminen arboretum, jonka voisi suomentaa vaikkapa puulajipuistoksi. Suora käännös Exotenwaldille on Eksoottinen metsä, sinne on istutettu 130 eri puulajia, joita on tuotu puistoon eri puolilta maailmaa. Kävin lähes päivittäin lenkkeilemässä puistossa ja puolen vuoden jälkeen huomasin osaavani jo tunnistaa puistossa sijaitsevia erikoisempiakin puulajeja.

Aurinko valaisee puiden latvojen lomasta Exotenwaldissa

Heti nykyisen työsuhteeni ensimmäisenä päivänä "jouduin" oksanharvennustyöhön, jossa kiikuin nosturin nokassa 5-metrisen oksasahan kanssa harventaen hautausmaan puista lahonneita tai vaarallisia oksia. Ensimmäisen työpäivän jälkeen olin myyty, työ tuntui vielä paremmalta kuin osasin etukäteen odottaa. Seuraavassa blogimerkinnässä kerron tarkemmin kuvien kera oksien sahaamisesta.

Selfie nosturissa :)

Miten päädyin alalle?

Olen 35-vuotias kahden lapsen isä Helsingistä. Keväällä 2015 lopetin työni kaupallisella alalla, takana on 15 vuotta työtä useiden erilaisten tuotteiden ja palveluiden parissa sekä kotimaisille että ulkomaisille päämiehille. Olen työskennellyt syyskuusta 2015 lähtien puutarhurina Helsingin Seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalla, opiskellen samalla oppisopimuksella puutarhatalouden perustutkintoa.

Valmistun viheralalta puutarhuriksi vuonna 2017. Viheralalta valmistunut puutarhuri erikoistuu erilaisten viheralueiden suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon. Muita puutarhurin suuntautumisvaihtoehtoja ovat mm. puutarhartuotanto sekä puutarha- ja kukkakauppa. Minun tarkoitukseni on valmistumiseni jälkeen jatkaa arboristin koulutuksen kautta erilaisiin puunhoitotehtäviin.

Aamuauringon sarastusta Honkanummen hautausmaalla syyskuussa 2015

Päätökseni alanvaihdosta on kypsynyt viimeisen vuoden aikana, eikä puutarhurin ammatti ollut suinkaan itsestäänselvyys. Alalle minut sai lähtemään jo pitkään jatkunut rakkauteni luontoon, kiinnostukseni puihin ja kasveihin sekä puutarhurin ammatin monipuoliset mahdollisuudet Suomessa ja ulkomailla. Harkitsin hetken myös koulun penkille siirtymistä, mutta tässä elämäntilanteessa koin kuitenkin oppisopimuskoulutuksen olevan minulle ainoa oikea ratkaisu.

Tulen varmasti kertomaan oppisopimuskoulutuksesta, sen käytännöistä ja siihen hakeutumisesta tässä blogissa.

Tuhkansirottelualue Honkanummen hautausmaalla syyskuussa 2015